Asiantuntija: Koiviston Venäjä-tietämys läntisten valtiomiesten joukossa oli omaa luokkaansa

Aleksanteri-instituutin johtaja Markku Kivinen luonnehtii edesmennyttä presidentti Mauno Koivistoa kansainvälisestikin harvinaisen taitavaksi Venäjä-tuntijaksi, joka johti Suomea ulkopoliittisesti kriittisinä aikoina 1990-luvun alussa.

– Hänellä ei ollut mitään illuusioita Neuvostoliitosta. Hänellä oli iso vastuu Suomen ulkopolitiikasta ja Suomen selvämisestä haasteellisena aikana. Neuvostoliiton hajoamisen riskit tulivat hänen ratkottavakseen. Eli miten Suomi selviää tilanteessa, jossa Neuvostoliiton järjestelmä romahtaa ja alkaa muodostua uusia valtioita ja syntyy myös ihan uudenlaisia jännitteitä.

Kivinen huomauttaa Koiviston omaksuneen linjan, jossa hän teki yhteistyötä Gorbatshovin kanssa ja pyrki tukemaan reformiprosessia.

– Samalla Koivisto ymmärsi sen, että hänellä on vastuu suomalaisesta yhteiskunnasta, Suomen valtiosta ja sen säilymisestä. Meidän täytyy muistaa, että ne riskit, joita silloin pelättiin, olivat sitä luokkaa, että Neuvostoliitossa olisi voinut syntyä Jugoslavian hajoamissotien kaltainen tilanne tai että Baltian maat olisi voitu miehittää tai että siellä olisi alkanut laajamittainen väkivalta.

Tätä Koivisto pelkäsi.

– Sen takia hän halusi olla varovainen sen suhteen, että missä vaiheessa ja minkälaisia vastuita Suomi ottaa.

Paneutui Neuvostoliiton politiikkaan huolellisesti

Kivinen sanoo, että Koivisto paneutui Neuvostoliiton politiikkaan huolellisesti.

– Siinä tulee tietysti koko ajan kysymys siitä, että Suomi on näissä kuvioissa pieni maa ja hän oli siitä tietoinen. Siinä mielessä hän oli mielestäni poikkeuksellisen taitava, että hän osasi hoitaa sen niin, että Suomi selvisi siitä erinomaisen hyvin ja monista meistä riippumattomista syistä Neuvostoliiton hajoamisprosessi tapahtui onnellisemmin kuin mitä olisi voinut tapahtua.

Kivisen mukaan silloisten ja nykyisten läntisten valtiomiesten joukossa Koiviston Venäjä-asiantuntemus oli "täysin omaa luokkaansa".

– Hän osasi kieltä erittäin hyvin, eli hän pystyi hankkiutumaan alkuperäislähteille ja hänellä oli paljon sellaista kirjallisuutta, jota juuri kukaan muu lännessä ei tuntenut. Hän kehitti jatkuvasti systemaattisesti omaa näkemystään ja kuuli muita.

“Koivisto oli ajattelijatyyppi”

Markku Kivisellä on muistoja Mauno Koivistosta myös presidenttikausien jälkeiseltä ajalta. Hän kertoo, että Koivistolla oli työhuone Aleksanteri-instituutin alakerrassa.

– Hän kokosi välillä Venäjä-asiantuntijoita keskustelemaan ja kävin siellä usein hänen vieraanaan.

Kivinen kuvailee Koivistoa ajattelijatyypiksi.

– Hän ei ollut sosiaalisesti mikään poliittinen eläin siinä mielessä, että hän olisi ensisijaisesti muodostanut porukkaa, vaan hän oli kiinnostunut ajatuksista ja periaatteista sekä siitä, miten asiat toimivat.

Both comments and pings are currently closed.

Comments are closed.

Powered by WordPress | Designed by: Premium Themes | Thanks to Free WordPress 4 Themes, Download Premium WordPress Themes and