Helsingin ykköspomo lähdön kynnyksellä: “Olen toiminut kaupungin parhaaksi, eikä se aina ole ollut poliitikkojen mieleen”

Ylipormestari Jussi Pajunen avaa työpöydällä olevalla salaisella "jamesbond-napilla" liukuoven kaupunginjohtajan vastaanottotilaan. Siellä hän kohtaa arvovieraita, ja aika ajoin myös pieniä koululaisia. Lasten tapaamisesta hän nauttii, samaten neljäsluokkalaisten itsenäisyysjuhlasta.

Perhekeskeiseksi luonnehditun Pajusen omat lapset ovat jo aikuisia ja lapsenlapsiakin on kaksi.

Helsingin kaupunginvaltuustossa aloittaa kesäkuussa kolmas polvi Pajusia, kun Jussi ja kidutettujen kuntoutuskeskuksesta Diakonissalaitoksella johtavan Jaana Pajusen esikoinen Jenni Pajunen (kok.) ottaa paikkansa valtuustosalissa. Myös Jussi Pajusen isä Aarno Pajunen oli kaupunginvaltuutettu.

– Minusta se on kyllä hienoa. Tytär on ollut jo nuoresta kiinnostunut politiikasta.

Olen yksinäinen hölkyttelijä, se sopii luonteeseeni

Pajusen työhuonetta koristaa Helsinki-aiheisten maalausten sarja ynnä yksi Eero Järnefeltin työ nimeltä Puutarha Tuusulassa. Muissa tauluissa kuvataan Hanasaarta, Harmajaa, Kumpulan kartanoa ja Pihlajasaarta. Tärkein teos on kuitenkin lapsenlapsen piirustus ukin toimistosta. Uusklassismia edustavalla sivupöydällä on kuvia lapsista ja heidän jälkikasvustaan.

– Minulle sanottiin, että saan valita joko modernin aikakauden kalusteet tai nämä neoklassiset. Muut eivät sovi kaupungintalon kaksijakoiseen arkkitehtuuriin. Valitsin nämä vanhemmat.

Pajunen itse kasvoi Kulosaaressa ja on sen jälkeen asunut vuoden Ranskassa. Vaikka seitsemän vuotta meni virka-asunnossa Aleksanterinkadulla, asuivat Pajuset muuten Laajasalossa. Itä-Helsinki ja sen valtava muutos on käynyt tutuksi.

– Ei minulla ole mitään erityisen rakasta paikkaa Helsingissä, mutta tärkeitä ovat lapsuuden maisemat, meri, saaristo ja kaupunki. On vaikea ymmärtää kaupunkia ilman merta.

Jussi Pajunen
Tämä työ vaatii huippu-urheilijan kuntoa ja itsekuria, sanoo kaupunginjohtaja Pajunen, joka lenkkeilee vähintään kolme kertaa viikossa.Tiina Jutila / Yle

Alepan sukukauppiaasta virkamieheksi

Jussi Pajunen syntyi kauppiassukuun ja se on lyönyt häneen leimansa. Oli itsestään selvää pyrkiä kauppakorkeakouluun ja sen jälkeen Ranskaan jatko-opintoihin. Oli myös itsestään selvää, että hän jatkoi isänsä jalanjäljillä perheyrityksessä.

Perheyrityksellä, Edvard Pajunen Oy:llä meni hyvin. Suvulla oli kivijalkamyymälöitä ja sittemmin valintamyymälöitä Helsingissä. Suku perusti muun muassa Kuluttajan Pikatukku Alepan, jonka 37 myymälää se myi S-ryhmälle 1980-luvun lopulla.

Politiikka kiinnosti Pajusta ja puolueeksi valikoitui isän tavoin ensi alkuun liberaalinen kansanpuolue. Vuoden 1996 vaaleissa Pajunen siirtyi kokoomukseen, pääsi valtuustoon, eteni valtuustoryhmän johtoon, kaupunginhallitukseen ja sen puheenjohtajaksi. Vuonna 2005 hänet valittiin ensimmäiselle kaupunginjohtajan seitsenvuotiskaudelle ja 2012 toiselle, joka päättyy kesken pormestarimallin käyttöönoton myötä.

Pajusta luonnehditaan nurkumatta puurtavaksi ja ahkeraksi virkamieheksi, joka muutamassa kuukaudessa vaihtoi kauppiassuvun johtajan viitan kaupunginjohtajan käätyihin.

Häntä pidetään kuivakkaana ja hän itsekin myöntää, ettei seuramiehen rooli ole hänelle luonteva. Pajunen on hoitanut esimerkiksi suhteita valtiovaltaan mieluummin kulisseissa kuin mesoamalla median kautta.

Avoimuus on ainut tapa, jolla voi puolustaa pohjoismaista hyvinvointi- ja demokratiamallia

Pajunen kerää myönteisiä arvioita laajalti eri poliittisista ryhmistä ja häntä kehutaan mieheksi, joka pitää sanansa, ei juoruile, on luotettava ja rakentava, mutta joskus myös jääräpäinen.

– On vaikea antaa periksi enkä osaa oikein luovuttaa, tuumaa Pajunen.

Sekä puoluetoverit kokoomuksessa että muut yhteistyökumppanit kertovat hänen varoneen suosimasta yhtään poliittista liikettä, vaikka kokoomuslaiset olisivat toivoneet, että "hän olisi näyttänyt väriä enemmänkin, kun kokoomus hänet sentään virkaan valitsi".

– Olen tietoisesti päättänyt, että olen kaikkien kaupunginjohtaja. Minulle jokainen kaupunginvaltuutettu ja valtuustoryhmä on tasavertainen. Linjaan mikä on mielestäni kaupungille parasta eikä se aina tyydytä poliitikkoja.

Omaa uraansa ei Pajunen ryhdy arvioimaan, mutta toteaa, että voi pää pystyssä lähteä kaupunginjohtajan työstä. Joitakin asioita hän olisi kuitenkin voinut tehdä toisin.

– Kuntarakenteeseen ja seutuyhteistyöhön olen käyttänyt turhia työtunteja, mutta en ole ollut yksin siinä veneessä.

Jussi Pajunen
Helsinkiläispoliitikkojen mukaan Jussi Pajunen solahti yllättävän nopeasti virkamiehen rooliin.Tiina Jutila / Yle

Avoimuus pelastaa pohjoismaisen hyvinvoinnin

Helsingin kaupungintalon ala-aula kuhisee tätä nykyä elämää. Joku lukee lehteä, toinen seikkailee netissä, muutama tutkii ruokahävikistä kertovaa näyttelyä. Joukko venäläismatkailijoita etsii vessaa.

Toisin oli ennen. Kaupungintalolle ei ollut asiaa muuten kuin vahtimestarin valvovan silmän alla. Kaikki muuttui syksyllä 2008, jolloin Pajusen yksi lempilapsi, Virka-galleria ja sen neuvontapiste avattiin. Nyt se on helsinkiläisten olohuone.

Avoimuus on kantava teema Pajusen kaupunginjohtajuudessa. Hän uskoo vakaasti, että kaikki tieto salaisena pidettävää lukuun ottamatta on saatava kansalaisten ulottuville. Se on hänelle jopa aatteellinen valinta.

– Jos kaikki tieto ei ole vapaasti saatavilla johtaa se siihen, että joillakin on enemmän tietoa kuin toisilla. Ja se taas vie harvainvaltaan, pohtii vahvasti demokratian nimiin vannova Pajunen.

On vaikea ymmärtää kaupunkia ilman merta

Hän maalaa kuvaa tulevaisuuden kaupungista, jossa avoimen tiedon lähteillä olevat kansalaiset ovat tasavertaisia ja jossa ihmiset yksittäin tai ryhmänä osallistuvat kaupungin toimiin. Seurauksena on Pajusen mukaan väistämättä, että kaupungin rooli erillisenä toimijana hämärtyy ja sen korvaa yhdessä tekemisen kaupunki.

– Kyberturvallisuus- ja tiedustelukeskustelujen keskellä uskon, että avoimuus on ainut tapa, jolla voi puolustaa pohjoismaista hyvinvointi- ja demokratiamallia.

Jussi Pajunen
Jussi Pajuselle sataa kehuja: hän on hoitanut velvollisuutensa antaumuksella ja nurkumatta sekä ollut kaikin puolin uuttera.Tiina Jutila / Yle

Yksinäinen hölkyttelijä

Jussi Pajunen juoksee, itse asiassa hän on aina juossut. Kilometrejä on kertynyt yli maapallon ympärysmitan ja lisää tulee. Pajunen on laskenut, että toinen ympärysmitta tulee täyteen parinkymmenen vuoden päästä. Kilometreistä ja juoksunopeudesta Pajunen pitää tarkkaa kirjaa.

– Viimeksi eilen juoksin kympin 56 minuutissa ja 12 sekunnissa.

Hyväkuntoinen kaupunginjohtaja on vetänyt maratonin muutaman kerran, mutta ei erityisemmin pidä siitä. Hänestä se rikkoo kropan. Massajuoksujen makuunkaan hän ei ole päässyt.

– Olen yksinäinen hölkyttelijä, se sopii luonteeseeni. Ja kun kuntoni on niin hyvä, että kun pääsen juoksun flouw'hun, voivat ajatukset pulpahdella rauhassa.

Urheilu ja liikunta kulkevat Pajusella suvussa. Hänen isänsä Aarno oli innokas pikaluistelumies ja Suomen luisteluliiton puheenjohtaja parikymmentä vuotta. Jussi piti puheenjohtajan nuijaa lähes vuosikymmenen ajan. Pikaluistelukisoihin hän arvelee osallistuneensa kerran.

– Niissä kisoissa kaaduin.

Vapaamielinen pohdiskelija

Pajunen on pohdiskelija. Ja pohdiskelusta on kyse myös silloin, kun hän lukee avaruustiedettä tai hiukkasfysiikkaa. Hän haluaa ymmärtää miksi asiat tapahtuvat niin kuin tapahtuvat. Kaiken äärettömyys kiinnostaa, eivät tähdet sinänsä. Pajunen on ollut tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan jäsen vuosikymmeniä.

Itseään hän luonnehtii maltilliseksi ja vapaamieliseksi, joka on iän myötä muuttunut vähän konservatiivisemmaksi. Erilaisuutta hän sietää, mutta kaikkea ei hyväksy.

– Maailma tulee sellaisena vastaan kuin se on tullakseen, eikä siitä kannata alkaa hyppiä pöydälle.

Jussi Pajunen
Jussi Pajunen ei ole julkisuudessa juuri melskannut vaan hän on vaikuttanut esimerkiksi valtakunnan politiikkaan kulisseissa.Tiina Jutila / Yle

Pajusen ikkunasta näkee Katajanokalle, Makasiini- ja Olympiaterminaaliin, satamiin, joista matka kulkee Suomenlahden eteläpuolelle. Meri yhdistää.

Liki kolmekymmentä vuotta sitten innokkaimmat estofiilit hehkuttivat Helsingin ja Tallinnan kaksoiskaupunkia ja Suomenlahden alittavaa tunnelia. Silloin heille naureskeltiin, mutta tänä päivänä kaksoiskaupunki on totta. Kymmenen miljoonaa vuosittaista matkailijaa ei yksinkertaisesti voi olla väärässä.

– Tarvitaan ainutlaatuisuustekijöitä ja meillä sellaisia on. Kun yhdistää Helsingin merellisyyden, ainutlaatuisen saariston ja sen luontoarvot sekä Helsingin ja Tallinnan kaupungit, niin tässä ovat elementit seuraavan 50 vuoden myönteiselle kehitykselle.

Pajunen suorastaan innostuu, kun hän ryhtyy pohtimaan Helsingin kansainvälistä roolia. Muutokset 1990-luvulta ovat olleet valtavia: Neuvostoliitto romahti ja sodanjälkeinen maailma muuttui täysin. Suomesta tuli EU:n jäsen. 2000-luvun alkupuolella uskottiin, että demokratia ja markkinatalous kehittyvät Venäjällä, mutta sitten koitti vuosi 2014 ja Venäjä valtasi Krimin.

On vaikea antaa periksi enkä osaa oikein luovuttaa

EU-jäsenyyden ensihuuman jälkeen Helsinki on löytänyt uudelleen pohjoismaisen yhteistyön, ennen kaikkea Ruotsin ja Tukholman. Pajunen on vaalinut Itämeren suojelua ja tehnyt yhdessä Turun kaupunginjohtajan kanssa aloitteen Itämerihaasteesta. Yhteistä merta on luvannut suojella jo noin 250 eri organisaatiota Itämeren maista.

– Kansainvälisyys on ehkä kaikkein mielenkiintoisinta, missä olen ollut mukana. Kaiken kaikkiaan kaupunginjohtajuus on ollut hurjan hieno kokemus. Tähän junaan kannatti hypätä.

Mutta ei Pajunen suinkaan aio vetäytyä eläkevaariksi, vaan odottelee sopivia työtehtäviä. Helsingin yliopiston hallituksessa hän jatkaa vielä nelisen vuotta, sillä "nuoret ovat niin fiksuja". Silti virtaa riittää muuhunkin. Pari työtarjousta odottaa, mutta niistä Pajunen ei vielä hiisku.

Both comments and pings are currently closed.

Comments are closed.

Powered by WordPress | Designed by: Premium Themes | Thanks to Free WordPress 4 Themes, Download Premium WordPress Themes and