Koivisto salasi Suomen määrätietoisen avun Virolle – Lentopallo yhdisti yli Suomenlahden

– Mehän emme tietystikään puutu Neuvostoliiton sisäisiin asioihin. Suomi on tunnustanut de facto Baltian maiden liittämisen Neuvostoliittoon ja me pidämme tietysti kiinni kaikesta siitä, mitä kansainvälisesti on sovittu, presidentti Mauno Koivisto sanoi vuonna 1991.

Suomen päätös auttaa Viroa oli tehty kuitenkin kulisseissa jo kolme vuotta aiemmin.

Viro oli antanut suvereenisuusjulistuksensa, ja Suomessa pienessä piirissä sovittiin, että Viron itsenäisyyspyrkimyksiä tuettaisiin mahdollisimman paljon. Idänpolitiikan takia ei saanut kuitenkaan näyttää siltä, että tukijana olisi Suomen valtio.

Presidentit Mauno Koivisto ja Mihail Gorbatshov Moskovassa 1985
Presidentit Mauno Koivisto ja Mihail Gorbatshov tapasivat Moskovassa 1985. Idänsuhteiden vuoksi Suomi ei voinut julkisesti tukea Viroa.Kalle Kultala

– Monet suomalaiset ovat katkeria siitä, miten kylmäkiskoisesti Koivisto suhtautui Viroon. Hän teki niin julkisuudessa, koska katsoi, että Suomen kansalliset edut vaativat hyvien suhteiden säilyttämistä Moskovaan, kertoo historian tutkija, filosofian tohtori Heikki Rausmaa.

Rausmaan tutkimuksen mukaan Suomen tuki Virolle nousi sataan miljoonaan markkaan maan vapautumiseen mennessä 1991.

Materiaalisen tuen lisäksi Suomi antoi asiantuntija- ja koulutusapua Virolle, joka joutui aloittamaan markkinatalouden opettelun ja demokraattisen oikeusvaltion rakentamisen käytännössä tyhjästä.

– Vanhan perustuslain mukaan presidentti oli yksiselitteisesti ulkopolitiikan johtaja, joten ilman Koiviston päätöstä tällaista tukea ei olisi voitu antaa, Rausmaa muistuttaa.

Heikki Rausmaa
Moni suomalainen oli katkera Koiviston kylmäkiskoisuudesta Viroa kohtaan, sanoo historian tutkija Heikki Rausmaa. Elina Päivinen

”Kulttuurin nimissä voi harrastella”

Suomi ohjasi apunsa Virolle kulttuuriyhteistyön nimissä. Vastuu siitä annettiin opetusministeriölle ja kulttuuriministeri Anna-Liisa Kasuriselle. Sisäpiirissä häntä alettiinkin kutsua Viroasiainministeriksi.

Kasurinen tiedusteli Koivistolta, kuinka paljon apua voi Virolle antaa. Koiviston vastaus oli ”kyllä kulttuurin nimissä voi harrastella aika paljon”.

Fundeeraaja antoi Kasuriselle avoimen valtakirjan, kunhan asia voitiin selittää kulttuuriyhteistyönä.

Ministeriö rahoitti puolestaan Tuglas-seuraa, suomalaista Viron-kulttuuriyhdistystä, jonka toimipisteestä Helsingin Mariankadulla tuli Viron epävirallinen ulkomaanedustusto ja tukikohta. Sinne perustettiin Viron kulttuuripiste.

Siellä toimi myös Viron ensimmäiseksi presidentiksi noussut Lennart Meri niinä päivinä, kun Moskovasta tuli tieto vallankaappauksesta elokuussa 1991. Viron kulttuuripistettä johti Kulle Raig.

Pitkä mies ja suuret kädet

Koivisto kävi Tallinnassa jo vuonna 1967, jolloin hän osallistui valtiovarainministerinä nuorten laulujuhlille. Raig tapasi Koiviston ensi kertaa Tallinnassa vuonna 1975.

Silloin Koivisto oli Suomen pankin johtaja ja pelasi lentopalloa Sikariporras-nimisessä joukkueessa. Se teki pelimatkoja Viroon vielä monta kertaa.

– Muistan pitkän miehen ja sen kuinka suuret kädet hänellä oli, Raig kertoo.

Raig haastatteli Koivistoa Viron radion suomenkielisen toimituksen toimittajana. Polut risteytyivät vielä monta kertaa, viimeisen kerran vuonna 2015.

Mauno Koivisto pelaa lentopalloa.
Lentopallo yhdisti Koiviston virolaisiin.Kalle Kultala

Sikariporras-joukkue juhlisti ensimmäisen Viro-pelimatkansa 40-vuotisjuhlaa, ja myös Koivisto oli mukana. Raig toimi oppaana.

– Vierailimme Metsähautausmaalla, jossa kävimme Koiviston toiveesta Lennart Meren haudalla, hän kertoo.

Vierailu päättyi Suomen suurlähetystöön, jossa läsnä oli myös kaksi iäkästä virolaista lentopalloilijaa. Toinen heistä oli Henn Karits, yksi Viron rajavartiolaitoksen palauttajista 1990-luvulla.

– Hän piti Koivistolle kauniin puheen, jossa hän kiitti Suomea avusta Viron rajavartiolaitoksen luomisessa, Raig kertoo.

Suosio romahti, Koivisto vaikeni

Koivisto pidättäytyi elämänsä loppuun asti puhumasta julkisuudessa henkilökohtaisesta suhteestaan Viroon ja 1990-luvun taitteen tapahtumista.

– Muistelmissaan Koivisto kirjoittaa liki sata sivua Baltiasta, mutta ei mainitse kertaakaan Kasurista tai Suomen tukea, Rausmaa huomauttaa.

Kuukausi Viron vapautumisen jälkeen Koivisto antoi haastattelun Viron televisiolle. Se jäi lopulta yhdeksi hyvin harvoista kerroista, kun Koivisto edes viittasi Viron tukemiseen.

– Virossa ei yleisesti tiedetä, eikä koskaan saada tietääkään, mitä kaikkea Suomi on tehnyt Viron hyväksi, hän sanoi.

Koiviston kansansuosio romahti 90-luvun vaihteessa kolmannekseen. Osasyynä pidettiin presidentin Viroa koskeneita julkisia lausuntoja. Koiviston koettiin menevän liian pitkälle varovaisuudessaan Baltian maita kohtaan.

– Suomen suhteet säilyivät hyvinä Moskovaan, Viro itsenäistyi ja Suomi auttoi siinä, että Viro sai nopeasti valtiorakenteensa pystyyn, Rausmaa sanoo.

Kulle Raig
Kulle Raig sanoo ymmärtävänsä Koiviston suhtautumista Viroon.Marjo Näkki / Yle

Raig sanoo, että virolaiset muistavat vieläkin Koiviston kummastusta herättäneet kommentit Baltian itsenäistymisen vaaroista. Silti hän sanoo ymmärtävänsä presidentin toimintaa.

–Jokaisen maan poliitikon ensimmäinen ja tärkein tehtävä on seistä oman maansa etujen nimissä, olivat ne mitkä tahansa milläkin hetkellä. Eikä kenelläkään ole oikeutta sanoa tai tuomita sitä ulkopuolelta, Raig sanoo.

You can skip to the end and leave a response. Pinging is currently not allowed.

Leave a Reply

Powered by WordPress | Designed by: Premium Themes | Thanks to Free WordPress 4 Themes, Download Premium WordPress Themes and