Mauno Koivisto 1923 – 2017 – “Fundeeraava” valtiomies

Suomen tasavallan 9. presidentti Mauno Henrik Koivisto syntyi 25.11.1923 puusepän poikana Turussa. Lapsuutta leimasivat köyhyys, äidin varhainen kuolema ja isän tiukka uskonnollisuus.

Koulupoikana hän oli aikalaistensa mukaan sävyisä ja mietteliäs. Hän oli myös uuttera, mitä perheen toimeentulo vaatikin. Kansakoulun jälkeen Koivisto toimi muun muassa juoksupoikana ja autonapumiehenä.

Talvisodan aikana poika liittyi vapaaehtoisena kotirintaman sammutusjoukkoihin, ja tultuaan täysi-ikäiseksi hän lähti jatkosodassa rintamamieheksi Kannakselle. Sodasta palaavalla alikersantilla oli tuomisinaan ankaria pohdintoja tappamisen oikeutuksesta.

Satamasta tohtoriksi

Sodan jälkeen Koivisto opiskeli viilariksi ja työskenteli Turun satamassa muun muassa kirvesmiehenä vuoteen 1948. Samalla hän osallistui ammattiyhdistystoimintaan ja sosiaalidemokraattien paikallistoimintaan.

Koivisto yleni urallaan satamatyökonttorin hoitajaksi, ja työn ohessa hän kirjoitti ylioppilaaksi iltakoulusta. Seuraavat työpaikat olivat kansakoulunopettajana Eurajoella ja Vahdossa, ja opinnot jatkuivat yliopistossa, aina tohtoriksi asti. Vuonna 1956 valmistunut väitöskirja koski Turun sataman sosiaalisia suhteita ja perustui satamatyöläisten haastatteluihin.

Koivisto liittyi pian sodan jälkeen SDP:n jäseneksi, mutta varsinaisen poliittisen uransa hän aloitti Turussa kaupunginvaltuutettuna vuonna 1957. Samana vuonna hänestä tuli isä, kun hänelle ja hänen puolisolleen Tellervolle syntyi Assi-tytär. Pian perhe muutti Turusta Helsinkiin, kun Koivisto sai töitä Helsingin Työväen Säästöpankista, ensin sen kakkosmiehenä ja pari vuotta myöhemmin ykkösenä.

Helsingissä Koivistolle avautui myös valtakunnanpolitiikka ja hän pääsi osoittamaan talouspoliittista asiantuntemustaan, mikä vei hänet valtiovarainministeriksi Rafael Paasion hallitukseen vuonna 1966.

Kaksi vuotta myöhemmin Koivisto sai pääministerinsalkun.

Mikään ilmiselvä valinta hän ei ollut, vaan SDP:n kokouspöytäkirjat tuolta ajalta näyttävät hänen olleen suorastaan musta hevonen. Ratkaisevana on pidetty sitä, että presidentti Urho Kekkonen kannatti Koivistoa pääministeriksi.

Pääministerin ja valtiovarainministerin tehtävistä huolimatta Koivisto ei koskaan ollut SDP:n puheenjohtaja eikä myöskään kansanedustaja.

Koiviston fundeeraamista arvostettiin ja arvosteltiin

Päivänpolitiikka sai jälleen jäädä vuonna 1970, jolloin Koivisto siirtyi Suomen Pankin johtoon. Hän oli hallitustyöstä sivussa yhdeksän vuotta, lukuun ottamatta muutaman kuukauden pestiä Paasion toisen hallituksen valtiovarainministerinä.

Ennen presidenttikausia tavattiin sanoa, että talousasiantuntijaksi tunnustettu Mauno Koivisto oli Suomen Pankin pääjohtajana korkoa kasvamassa merkittävämpiin tehtäviin.

Kansansuosio ja Koivisto-ilmiö syntyikin jo ennen kahta presidenttikautta. Turun murretta pilkahtelevat fundeeraukset, pohdiskelut, loivat omaperäistä viehätysvoimaa.

Vuonna 1979 Koivisto palasi pääministeriksi.

Tuolloin Suomi eli vielä Kekkosen presidenttiaikaa. Muutaman vuoden päästä oli kuitenkin pakko myöntää, ettei sairas Kekkonen enää voinut jatkaa. Niinpä pääministeri Koivisto sai presidentin tehtävät hoitaakseen vuonna 1981.

Aikakausi vaihtui lopullisesti Suomen politiikassa ja lähihistoriassa kun Mauno Koivisto valittiin presidentiksi vuonna 1982. Urho Kekkosen pitkä valtakausi päättyi, ja Suomi sai ensimmäisen sosiaalidemokraattisen presidentin.

Koivisto johti Suomea Kekkosen ajasta Euroopan unionin jäseneksi, vuoteen 1994.

Ulkopolitiikassa Koivisto jatkoi Urho Kekkosen perinnettä idän ja lännen suhteiden välittäjänä. Hän muun muassa isännöi Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton päämiesten tapaamista Helsingissä vuonna 1990.

Koivisto voitti presidentinvaalit selvästi sekä vuonna 1982 että vuonna 1988. Kansa piti Koiviston "fundeeraamisesta", vaikka arvostelijoiden mielestä oikea sana olisi ollut "jahkaileminen".

Varovaisuus tarkoitti muun muassa sitä, että monet Suomen reaktioista 1980-luvulla rajusti kuohuneeseen maailmaan olivat hitaita. Silloisen Neuvostoliiton murentuessa Koivistoa arvosteltiin liiasta varovaisuudesta suhteessa Viron, Latvian ja Liettuan itsenäistymiseen.

Toisaalta hän arvioi jo vuonna 1991, ettei Euroopan unionin – tai tuolloin vielä Euroopan yhteisön – jäsenyys olisi huono ajatus.

Koivisto otti eläkeläisenäkin kantaa

Koivisto otti heti eroa neljännesvuosisadan hallinneeseen edeltäjäänsä rajaamalla presidenttikaudet kahteen. Hän pyrki laajentamaan parlamentarismia, mutta vaikutti itse taustalla, etenkin talouspolitiikassa.

Häntä kiitettiin "ylivertaiseksi demokraatiksi", joskin sittemmin julkaistut muistelmat kertovat myös kovakätisestä vallankäytöstä. Koivistoa arvosteltiin 1960-luvun loppupuolen valtiovarainministerinä kovan rahan politiikasta ja devalvaatiosta. Jälkikäteen on myös kysytty, olisiko Koiviston pitänyt kyetä ennakoimaan, että hänen kannattamansa vahvan markan politiikka ajoi Suomea lamaan.

Kun Koivisto jäi eläkkeelle 1994, hänen suosiolukunsa olivat yhä korkeat. Suomalaisten enemmistöä miellytti Koiviston imago kansanmiehenä, jonka otsatukka ei totellut kampaa ja sukat olivat välillä rikki. Hänet tunnettiin myös innokkaana lentopalloilijana.

Muistelmiensa ohella Koivisto kirjoitti eläkkeellä useita muitakin kirjoja ja jatkoi vielä korkealla iällä kirpeää osallistumista yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Vielä viimeisinä vuosinaan, harvoissa julkisissa esiintymisissään, hän tähdensi Suomen idänsuhteita, peräsi kriittisyyttä Yhdysvaltain suhteen ja vastusti Suomen Nato-jäsenyyttä.

“Entistä vapaampia tekemään omia ratkaisujamme”

Harvinaisena kunnianosoituksena Suomessa Mauno Koivisto sai mukaansa nimetyn aukion Helsinkiin jo elinaikanaan, vuonna 2007. Aukio sijaitsee Kampin kauppakeskuksen Narinkkatorin ja Lasipalatsin välisellä alueella, Salomonkadun läheisyydessä.

Koivisto itse arvioi Presidenttifoorumissa maaliskuussa 2009, että hänen kaudellaan Suomen mahdollisuudet omiin valintoihin lisääntyivät. Aiemmat sitoutumiset, kuten Pariisin rauhansopimus ja YYA-sopimus Neuvostoliiton kanssa, jäivät historiaan.

– Me olemme entistä vapaampia tekemään omia ratkaisujamme, entistä vapaampia tekemään omia viisaita ratkaisuja ja omia vähemmän viisaita ratkaisuja.

Both comments and pings are currently closed.

Comments are closed.

Powered by WordPress | Designed by: Premium Themes | Thanks to Free WordPress 4 Themes, Download Premium WordPress Themes and