“Mietin, hyppäänkö kannelta mereen” – Suomalaisyrittäjät Virossa ovat muuttuneet lama-ajan viheltäjistä menestyjiin, joista osa elää “melkein miljonäärielämää”

TALLINNA Moni suomalaisyrittäjä on löytänyt lahden toiselta puolelta työpaikan ja elintason, joka ei omassa kotimaassa olisi mahdollinen.

Runsaassa 20 vuodessa virolainen yhteiskunta on muuttunut, ja niin on muuttunut myös maassa toimiva suomalaisyrittäjä.

Kolme suomalaista kertoo, minkälaista oli yrittäjänä Virossa ennen ja mitä se on nyt.

Pekka Granlund aloitti yrittäjänuransa Virossa Mustanmäen torilla 1990-luvulla.
Stanislav Moshkov / Yle

“Kyllähän siellä oli monenlaista viheltäjää mukana”

Pekka Granlund, kuljetusalan yrittäjä

Sinä päivänä Geor Ots -laivalla Suomenlahtea ylitti synkkä mies. 31-vuotias Pekka Granlund oli jättänyt taakseen Helsinkiin konkurssikypsän autovuokraamon ja samassa jamassa olleen avioliittonsa.

– Mietin monta kertaa, hyppäänkö kannelta mereen, Granlund muistelee nyt, 25 vuotta myöhemmin Tallinnassa.

Granlundin tarina on tyypillinen lamavuosina epäonnistuneen yrittäjän tarina. Se on tyypillinen toisellakin tapaa.

Granlund on yksi niistä kymmenistä suomalaisista liikemiehistä, jotka saapuivat kokeilemaan onneaan juuri vapautuneeseen Viroon 1990-luvun alussa. Joukossa oli toki paljon kunniallista väkeä ja isoja firmoja, mutta monille jäi kotimaahan karikolle karahtaneet bisnekset ja sanomista viranomaisten kanssa.

– Kyllä siellä oli kaikenlaista viheltäjää mukana, Granlund kuvaa.

Granlund oli itsekin aikamoinen viheltelijä. Hän sanoo suoraan, että alkuaika Tallinnassa kului juhliessa.

– Olin seurustellut 18-vuotiaasta asti ja mennyt sitten naimisiin. Kuten virolaiset sanovat, minun piti juosta sarveni pois, hän hymähtää.

Rahaa tuli käytettyjen autojen myynnistä. Alkuviikosta Granlund kumppaneineen metsästi autoja Suomesta, laitteli niitä ja myi sitten viikonloppuna autotorilla Mustallamäellä.

– 500 markan suomalaisromusta saattoi saada kuusi ja puoli tonnia Tallinnassa, hän kertoo.

Parhaat autot napattiin päältä jo torin portilla, seitsemän aikaan aamulla.

Tuohon aikaan Virossa oli kova puute kaikesta. Autojen lisäksi Suomenlahden yli Viroon matkasi käytettyjä huonekaluja – tai oikeastaan mitä tahansa. Tallinnaan virtasi ihmisiä ostoksille kaikkialta entisen Neuvostoliiton alueelta.

Pekka Grandlundin lapset ovat sekä Viron että Suomen kansalaisia.
Stanislav Moshkov / Yle

1990-luvun alun Tallinna oli villi paikka. Venäläismafiat jakoivat keskenään uutta läänitystä, ja liikesuhteita selviteltiin välillä aseiden kanssa. Granlund kertoo istuneensa gangstereiden kanssa samoissa ravintoloissa ja kuulleensa suojelurahan maksusta ja kiristyksestä, mutta itse hän ei koskaan ongelmiin joutunut.

– Ehkä karski ulkonäkö auttoi. Jos minulle tultiin puhumaan venäjää, murahdin vastaukseksi, hän nauraa.

Venäjää hän ei osaa, viron hän oppi kolmisen vuotta saapumisensa jälkeen. Granlund oli kohdannut virolaisen Helin, ja morsiamen isä kieltäytyi puhumasta vävyehdokkaalleen suomea vaikka sitä osasikin.

Nyt parilla on omakotitalo sekä 19- ja 12-vuotiaat pojat.

PekkaPekka Granlundin kuljetusliikkeessä rekat seisovat varikolla, koska taantuma on vienyt töitä.
Stanislav Moshkov / Yle

Granlund perusti vuonna 1994 liikekumppaninsa kanssa kuljetusliikkeen, jonka hän lopulta osti kokonaan itselleen. Parhaimmillaan hänellä oli töissä seitsemän kuljettajaa.

Mutta talouden taantuma viime vuosina on kutistanut toiminnan murto-osaan. Rekat ovat seisoneet varikon pihalla jo pitkään, vain yhtiön kuorma-autot liikkuvat Suomen ja Viron välillä.

– Ei kannata enää, Granlund toteaa.

Granlundilla on silti pyyhkinyt hyvin verrattuna moniin muihin 1990-luvun suomalaistulokkaisiin. Useat hänen silloisista kavereistaan ovat luikkineet tiehensä tai ajasta ikuisuuteen.

Granlund itsekin huomaa yhä useammin ajattelevansa paluuta Suomeen. 19-vuotias poika haluaisi mennä armeijaan toisessa kotimaassaan.

– Hän on suomalaisempi kuin minä, Granlund kertoo.

Tallinnassa asuva Tomi Wahlroos on mukana puolessakymmenessä eri yrityksessä.
Stanislav Moshkov / Yle

“Suomessa ajatellaan, että jos on useita firmoja, niin siinä täytyy olla jotain hämärää. Ei pidä paikkaansa”

Tomi Wahlroos, monialayrittäjä

Toompean mäki Tallinnassa on tunnetaan baltiansaksalaisten aatelisten rakennuttamista komeista kaupunkipalatseista. Niissä on nykyisin eri maiden lähetystöjä, Viron parlamentti ja valtioneuvosto – sekä joukko nuoria suomalaisia yrittäjiä.

– Tämä on sellainen paikka, jossa voi alkaa rakentaa jotain suurta, 38-vuotias Tomi Wahlroos sanoo ja visioi, että pian kaikki hänen Tallinnassa asuvat ystävänsä ovat täällä Toompean mäellä saman katon alla.

Ystävät ovat Wahlroosin kaltaisia kolmekymppisiä nuoria yrittäjiä, alun perin Suomesta. Heitä yhdistävät työt luovilla aloilla sekä osakkuus monissa virolaisissa firmoissa.

Monet heistä tulivat Tallinnaan opiskelemaan kauppatieteitä ja jäivät sille tielleen. Myös Viroon toimintojaan siirtäneet isot suomalaisfirmat ovat olleet eräänlaisia sisäänheittäjiä. Ne ovat rekrytoineet Tallinnaan suomalaisia nuoria aikuisia, jotka ovat myöhemmin ryhtyneet yksityisyrittäjiksi.

Nykyisin Virossa on jo 5500 yritystä, joiden omistajina on suomalaisia.

– Tallinna on suomalaiselle sopivan kokoinen kylä, Wahlroos luonnehtii.

Tallinna
Stanislav Moshkov / Yle

Wahlroos asettui Tallinnaan viisi vuotta sitten. Työ oli muotoilujohtajana pelifirmassa, joka tekee rahapelejä nettiin. Aiemmin hän työskenteli samalla alalla Maltalla.

Nyt Wahlroos on ryhtymässä täysipäiväiseksi yrittäjäksi. Hän on osakkaana yrityksessä, joka tekee urheilusivustoja nettiin. Tulot perustuvat nettimainontaan.

Lisäksi Wahlroos laskee olevansa mukana neljässä muussakin yrityksessä. Niiden toimialat vaihtelevat alkoholijuomasta design-vaatteisiin.

– Suomessa ajatellaan, että jos on useita firmoja, niin siinä täytyy olla jotain hämärää. Ei pidä paikkaansa. Tykkään olla mukana kaikenlaisessa, hän luonnehtii.

Tomi Wahlroos
Stanislav Moshkov / Yle

Suomalainen yrittäjä kokee, että Virossa työstä jää enemmän tekijälleen. Virossa on tasaverotus ja veroprosentti 20.

– Suomalaisella tulotasolla pystyy Tallinnassa elämään melkein miljonäärin elämää. Viro on hyvä paikka suomalaiselle yrittäjälle, mutta ei välttämättä virolaisille itselleen, Wahlroos kärjistää.

Wahlroos viittaa virolaiseen keskipalkkaan, joka on runsaat tuhat euroa kuussa ja josta edelleen maksetaan sama vero kuin suuremmista tuloista. Tosin nyt Viron hallitus on porrastamassa verotusta, jolloin pienempituloisille jäisi käteen enemmän.

Verotusta enemmän Wahlroos arvostaa virolaisten tapaa toimia. Virolaiset eivät voi nojata turvaverkkoihin, koska niitä ei liiemmin ole.

– Nämä ihmiset ovat joutuneet tavallaan kaatumaan ja laittamaan jalkaa toisen eteen, jotta ne pysyisivät pystyssä ja menisivät eteenpäin, hän kuvaa.

Thea Ekholm ja Jari Backlund.
Stanislav Moshkov / Yle

“Suomessa negatiivisuus tarttui. Huomasin masentuvani toisten ajatuksista.”

Thea Ekholm ja Jari Backlund, viestinnän ja musiikkialan yrittäjät

Helsinkiläiset Thea Ekholm ja Jari Backlund katsoivat pari vuotta sitten peiliin ja sitten toisiinsa.

– Se oli sellainen neljänkympin kriisi. Ajattelimme, että jos haluamme vielä asua ulkomailla, niin se olisi tehtävä nyt, he muistelevat.

Helsingissä pariskunta asui vuokralla. Nyt heillä on Tallinnan liepeillä Randveren kylässä oma kaksikerroksinen omakotitalo, jollaiseen heillä ei olisi ollut varaa Suomessa pääkaupunkiseudulla.

Musiikkituottajana ja mainosmusiikin tekijänä työskentelevä Backlund harkitsi ensin pelimusiikkifirmansa siirtoa Viroon. Sitä varten pari saapui Tallinnaan etsimään tiloja syksyllä 2014. Toimitilojen sijaan katse alkoi harhailla taloilmoituksissa. Muutto tapahtui puoli vuotta myöhemmin.

– Olemme tällaisia ensiasunnon omistajia, he nauravat.

musiikkilaitteita
Stanislav Moshkov / Yle

Nyt pihalla hihnassa vaanii kaksivuotias Tassu-kissa ja nurkkahuoneessa on isännän studio. Pelimusiikkifirmaa enää ei ole, mutta Jari Backlund tekee edelleen enimmäkseen mainosmusiikkia suomalaisen toiminimensä kautta.

– Pelimusiikkifirma on nyt ajettu alas, sillä emme saaneet sen toimintaa kannattavaksi. Sijoittajaa tai yritystukia ei löytynyt, Backlund summaa.

Virossa yritystukia ei jaeta, mutta firman perustaminen ja juoksevat kulut ovat sen verran edullisia, että yritystoimintaa voi kypsytellä rauhassa.

Puoliso Ekholm jatkoi aluksi Virossa samoja viestinnän etätöitä kuin Suomessakin. Sitten hänelle tehtiin tarjous Tallinna24-matkailusivustosta, jota Ekholm nyt päätoimittaa. Työstä hän laskuttaa perustamansa virolaisen firman nimissä.

Yhteistyökuvio on virolaisittain tyypillinen. Virolaiset firmat eivät useinkaan palkkaa omia työntekijöitä, vaan osaaminen tai palvelu ostetaan muilta yrityksiltä alihankintana. Näin yrittäjältä säästyy pitkä penni työvoimakustannuksissa.

Mies soittaa kitaraa.
Stanislav Moshkov / Yle

Virossa pariskunta on viihtynyt hyvin. Alussa he huomasivat vain hyvät asiat, mutta nyt kuvaan on tullut jo eri sävyjä.

Pienessä maassa on helppo verkottua, mutta yhtä helposti syntyy kuppikuntia.

Eteenpäin pyrkivästä ilmapiiristä huolimatta arvot voivat olla hyvin konservatiivisia. Maahanmuuttoon suhtaudutaan jyrkästi, vaikka talous kaipaa vierasta työvoimaa.

Mutta kaikesta huolimatta Viro kulkee eteenpäin. Suomesta kaivataan vain salmiakkia.

– Suomessa tulehtunut ilmapiiri ahdisti ja negatiivisuus tarttui. Huomasin masentuvani toisten ajatuksista, Backlund kuvaa.

Ekholm ja Backlund kertovat pitävänsä erityisesti virolaisten asenteesta.

– Täällä ei sanota koskaan mihinkään asiaan ensimmäiseksi ei, Ekholm kuvaa.

kissa
Stanislav Moshkov / Yle

Lue lisää:

Tallinnaa rakennetaan kiivaasti – Suomalaiset ostavat sata asuntoa vuodessa

Vironvenäläinen elää erillään, mutta Viro on silti kotimaa

You can skip to the end and leave a response. Pinging is currently not allowed.

Leave a Reply

Powered by WordPress | Designed by: Premium Themes | Thanks to Free WordPress 4 Themes, Download Premium WordPress Themes and