Sukeltajat ja akvaarionomistajat sen jo tiesivät – kalat ovat luultua fiksumpia

Kalojen älyllisten kykyjen ja käyttäytymisen tutkimus on edennyt viime vuosina isoin harppauksin. Uutta tietoa on saatu esimerkiksi kalojen oppimiskyvystä. Kalojen on todettu oppivan sekä omasta kokemuksesta että muiden esimerkistä muun muassa mistä etsiä ruokaa, missä ovat turvalliset reitit ja millaisia petokaloja on syytä lähteä karkuun.

– Joillakin kaloilla on havaittu myös leikkikäyttäytymistä, kertoo evoluutiobiologi Helena Telkänranta.

Hänen mukaansa kaikkien selkärankaisten joukossa juuri kalojen kognitiosta odotetaan lähivuosina eniten uutta tietoa.

Toki kalojen elämää seuranneet sukeltajat ja akvaariokalojen harrastajat ovat huomanneet eläinten uteliaisuuden ja oppimiskyvyn.

– Heillä on ollut tilaisuus kohdata kaloja niiden omassa elinympäristössä. Veneen pohjalle nostettu kala ei vaikuta kovin älykkäältä sätkiessään ja haukkoessaan henkeä, Telkänranta sanoo.

Kaloilta löytyy yllättäviä kykyjä

Kalojen salainen maailma on alkanut paljastua tutkijoille paremmin vasta 2000-luvulla. Kukapa olisi kuvitellut, että turska osaa laulaa, taistelukalojen uroksista voi erottaa erilaisia luonteita tai että kultakalat oppivat erottamaan barokkimusiikin bluesista.

Turskakoiraan soidinkurnutus muistuttaa mopon kaukaista pörinää ja kestää vartin verran. Pieni särkikala törö ei pukahda yksin uidessaan, mutta alkaa narahdella tavatessaan toisen törön.

– Suomessakin esiintyvä pohjakala kivisimppu nakuttaa ääniä nopeina sarjoina, kun se karkottaa kilpailijaa reviiriltään. Silakat tuottavat lyhyempiä päriseviä ääniä, joiden merkitystä ei vielä tunneta. Ne näyttävät kuitenkin liittyvän parven sisäiseen viestintään, kertoo evoluutiobiologi Helena Telkänranta.

Ainakin 200 kalalajin on todettu pitävän ääntä. Asiaa on selvitetty vedenalaisilla mikrofoneilla.

Kalojen ääntelyä on aiemmin ollut hankala tutkia, koska ääni taittuu veden pinnasta. Kalojen äänet myös sijoittuvat mataliin, alle 1 000 hertsin taajuuksiin, joita ihminen ei kovin helposti kuule, taustoittaa erikoistutkija Teppo Vehanen Luonnonvarakeskuksesta.

Kalat eivät ääntele suullaan. Ne tuottavat ääntä esimerkiksi värisyttämällä uimarakkoaan, hankaamalla luita vastakkain tai päästämällä peräpäästään ilmakuplia.

Telenkefalonilla porskuttaa jo pitkälle

Helena Telkänranta kertoo uusimmasta eläintutkimuksesta kirjassaan Eläin ja ihminen – mikä meitä yhdistää sekä edellisessä teoksessaan Millaista on olla eläin, joka oli Tieto-Finlandian ehdokkaana ja sai tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon.

Esimerkiksi keltamurisijoiden ja sinipäähuulikalojen on havaittu oppivan reittejä ruoka-apajille ja lisääntymispaikoille lajikumppaneiltaan. Miljoonakalat osaavat hahmottaa lukumääriä.

Miten tällainen on mahdollisia, vaikka kaloilla ei ole myöhäisaivokuorta eli neokorteksia, kuten ihmisellä?

– Kalojen aivoissa oleva telenkefalon-niminen rakenne näyttäisi hoitavan oppimista.

Telkänranta muistuttaa, että kalat eivät ole biologisesti alempia kuin nisäkkäät ja linnut, vaikka kaikki maaselkärankaiset ovatkin kehittyneet kaloista.

– Emme kuitenkaan ole polveutuneet nykyisistä kaloista, vaan niiden kantamuodoista. Sen jälkeen kaloilla on ollut samat 400 miljoonaa vuotta aikaa kehittyä kuin meillä muilla.

Kuvaan sopii se, että kalayksilöiden luonteenpiirteissä voi olla eroja. Luonnonvesissä elävien taistelukalakoiraiden suhtautuminen naaraisiin vaihtelee, kun toinen koiras on paikalla. Taistelijatyyppi keskittyy kilpailijan häätämiseen, kun taas rakastaja mieluummin liehittelee naarasta. Muut häilyvät sillä välillä.

Rohkea luonne voi joskus olla haitaksi eläimelle. Suomalaistutkimuksessa selvisi, että aktiivinen ja utelias taimenyksilö on muita alttiimpi perhokalastukselle.

Huojuminen helpottaa kipua

Nykyisin tiedetään myös se, että kalat kokevat kipua. Oppimiskokeissa kalat välttelevät paikkoja ja tilanteita, joissa niitä on sattunut. Jos kipu jatkuu, ne turvautuvat nisäkkäiden tavoin itsensä keinutteluun.

– Koeoloissa kirjolohien huuliin on ruiskutettu kirvelevää etikkahappoa. Ne hierovat huuliaan ja jos se ei auta, vajoavat pohjaan huojuttamaan itseään. Jos etikkahappoa annetaan yhtä aikaan kipua lievittävän morfiinin kanssa, kala ei reagoi kipuun. Kala ei kuitenkaan ole niin oppimiskykyinen, ettei voisi nälkäisenä iskeä koukkuun useita kertoja, Telkänranta kertoo.

Kipututkimuksen avulla tutkijat ja kalastajat voivat yhdessä suunnitella uusia kalojen pyynti- ja tainnutustapoja.

You can skip to the end and leave a response. Pinging is currently not allowed.

Leave a Reply

Powered by WordPress | Designed by: Premium Themes | Thanks to Free WordPress 4 Themes, Download Premium WordPress Themes and